Kristelin neuleet

Neule-etusivu | Neulekirjat | Odottavat langat | Puikoilla | Valmiit | Blog | Linkit ja ohjeet

Kristelin neulesivut

Meripoika
Näillä sivuilla kerrotaan neuleharrastuksestani sanoin ja kuvin. Täällä etusivulla on taustainformaation lisäksi aina kuva uusimmasta valmistuneesta neuletyöstä. Uusimpana esitteillä Joelin kesämyssy SWTC Oasiksesta.

Kaikkia alasivuja päivitetään sen verran aktiivisesti kuin on aihetta, pyrin pitämään ajan tasalla ainakin tiedon siitä mitä on tekeillä ja mikä työ on valmistunut viimeksi, puikoilla- ja valmiit-alasivuja siis kannattaa käydä kurkistamassa. Lanka- ja kirjahankinnatkin ilmestyvät omille sivuilleen, tosin pyrin olemaan harrastamatta itseäni vararikkoon joten uusia suuria ostoksia ei ihan viikottain ole. :)

Sivujen ulkoasusta ja suurimmasta osasta valokuvia on kiittäminen miestäni Teemua. (Kömpelömmät kuvat ovat luultavasti minun itseni ottamia, yritän kovasti oppia.) Tekstit taas ovat minun käsialaani. Palautetta voi halutessaan lähettää osoitteeseen kristel@iki.fi. Useat kuvista ovat linkkejä suurempiin kuviin.

Mistä kaikki alkoi?

Kotonani on aina tehty käsitöitä: äitini neuloo käsin, isälläni on neulekone, ja pikkuveljeni nikkaroi (viime vuosien aina vaan paremmaksi viilattava ikuisuusprojekti taitaa olla sähkökitara). Sanoisin mielelläni, että rakkaus neuleisiin on tullut minulle äidinmaidossa, ja että jo pikkutyttönä loihdin nukeille upeita luomuksia. Valitettavasti olen kuitenkin myöhäisherännäinen tällä saralla. Äitini oli pitkään sitä mieltä että olen varmaan vaihdokas kun vain istun nenä kiinni kirjassa enkä osaa tehdä mitään käytännöllistä. Lopulta neulekärpänen puraisi kuitenkin minuakin, ja ensimmäiset neuleeni olen tehnyt myöhäisessä teini-iässä, joskus vuoden 1994 tienoilla. Siitä lähtien olenkin sitten ollut enemmän tai vähemmän aktiivinen neuloja. Alku oli hidas ja haparoiva, mutta nykyään puikoilla on jatkuvasti vähintään pari työtä, ja harvoin kuluu viikkoa niin etten neulo lainkaan.

Mitä neulon ja mistä?

Mieluisin neuletyö minulle on alusta alkaen ollut villainen palmikkoneulepusero. Muutenkin erilaiset pintaneuleet viehättävät minua paljon enemmän kuin kirjoneuleet. Puuvillan puolella erilaiset pitsimallit kiehtovat. Jos neulon itselleni, teen yleensä väljää, pehmeää ja mukavaa. Niukat juhlaneuleet menevät muille. Viime aikoina olen havainnut jonkinlaisen suutarin lapsilla ei ole kenkiä -ilmiön: kuljin koko talven 2003-4 yhdessä ja samassa keinokuituisessa kaarrokeneuleessa, kun en löytänyt kaapista ainuttakaan ehjää ja sopivaa villapuseroa. Viime muutossa kun järkyttävän näköisiksi nuhjautuneet ja reikäisiksi kuluneet puserot päätyivät viimein vuosien jahkailun jälkeen roskiin. Huomasin, että olen viime vuosina neulonut suhteellisen harvoin itselleni: suuri osa töistäni menee ystäville ja tutuille, ja aivan viime aikoina olen saanut tehtyä lähinnä vauvanvaatteita Nealle.

Langoista minua miellyttävät eniten luonnonkuidut: puhdas villa ja puuvilla ovat kestosuosikkeja, ja aina vain enemmän olen kokeillut myös erilaisia luksussekoitteita (silkkiä, alpakkaa, kashmirvillaa jne.). Puuvillapellavasta en syystä tai toisesta ole vielä tullut mitään tehneeksi, mutta luonnonpellavan sävyt kyllä viehättävät silmää. Ikiaikainen unelmani on tehdä itselleni juhlapusero luonnonsilkkilangasta, valitettavasti himoitsemani lanka vain maksaa Menitassa yli 30 euroa/vyyhti...

Suosin töissäni luonnonkuituja. Erilaiset erikoislangat eivät yleensä silmääni kovin paljon viehätä, ehkä sen vuoksi että ne usein ovat täysin keinokuituisia, käsinpestäviä eivätkä kovin kestäviä käytössä. Viime aikoina (kirjoitan tätä keväällä 2005) suosiossa ovat olleet erilaiset silkkisekoitteet. Aiemmin, kun en paremmasta tiennyt, käytin Novitan lankoja. Valitettavasti Novitan laatu on viime vuosina laskenut kuin lehmän häntä, joten nykyään suosin muita valmistajia.

Minun sormiini parhaalta tuntuva puikkokoko on noin 3.5-4, vaikka olen tainnut neuloa kaikenkokoisilla puikoilla puolentoista ja kahdentoista millimetrin välillä. Liian ohuilla puikoilla työ etenee tuskastuttavan hitaasti, liian paksuilla puikoilla neulominen taas tuntuu kömpelöltä. "Perinteisiä" neulepuikkoja en juurikaan omista: varastoni koostuu sekalaisesta kokoelmasta pyörö- ja sukkapuikkoja. Bambupuikkoja olen kokeillut, mutta metalliset puikot tuntuvat sopivan tyylilleni ja käsialalleni paremmin. Sukkapuikoissa pidän kuitenkin bambusta, metalliset puikot kun tuppaavat ikävästi putoilemaan työstä.

Aiemmin suunnittelin neuleita hyvin harvoin itse. Tietenkin varioin valmiita malleja oman makuni mukaiseksi käyttämällä erilaisia lankoja jne., mutten rohkaistunut itse kokeilemaan. Nykyään yhä useampi töistäni on itse tehdystä mallista, vaikka täytyykin todeta ettei visuaalinen silmäni edelleenkään ole erityisen kehittynyt...