Neitsyt Marian perisynnitön sikiäminen
Katwiki
Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhlapyhää vietetään 8.12. Se on lännen kirkossa ja myös Helsingin hiippakunnassa velvoittava juhlapyhä (Codex Iuris Canonici, kaanon 1246).
Sisällysluettelo |
Julistus
Totuus Neitsyt Marian perisynnittömästä sikiämisestä on uskon dogmi, jonka julisti juhlallisesti paavi Pius IX bullallaan Ineffabilis Deus 8.12.1854. Tämä tapahtui Rooman pyhän Pietarin basilikassa 54 kardinaalin sekä 140 piispan läsnä ollessa. Hän kirjoitti näin:
"Me julistamme, ilmoitamme ja määrittelemme, että opetus, jonka mukaan pyhin Neitsyt Maria on sikiämisensä ensi hetkestä lähtien - kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja erivapauden voimasta, Jeesuksen Kristuksen, ihmiskunnan Vapahtajan, ennalta nähtyjen ansioiden voimasta - säilynyt koskemattomana kaikelta perisynnin tahralta, on Jumalan ilmoittama totuus ja siksi kaikkien uskovien tulee siihen kestävästi ja horjumatta uskoa. Samalla se, joka kiistää tämän totuuden, sulkee itsensä Kirkon yhteyden ulkopuolelle, on luopio ja syyllinen harhaoppiin."
Merkitys
Maria on sikiämisensä hetkestä alkaen varjeltu ei ainoastaan kaikelta synniltä, jota hän muuten olisi saattanut tehdä, vaan myös meidän kaikkien perimältä perisynniltä. Näin tapahtui, vaikka hän ei silloin vielä ollutkaan Jumalan Äiti. Nähden edeltä Herran syntymän ilmoittamisen pelastavan hetken Jumala kuitenkin varjeli Marian synnillisyydeltä. Maria siis sikisi pyhittävän armon tilassa, vapaana kaikista perisynnin seurauksista (esim. kuolemasta - siksi Kirkko viettää hänen taivaaseen ottamistaan eikä kuolemaansa). Tällä erivapaudella ei ollut ainoastaan negatiivinen luonne - perisynnin puuttuminen; sillä oli myös positiivinen luonne, joka ilmeni armon täyteytenä Marian elämässä.
Historia
Perisynnitöntä sikiämistä koskevan dogmin historia on hyvin pitkä. Jo ensimmäisinä vuosisatoina monet teologit ja kirjoittajat osoittivat Marian erityisen tehtävän ja valinnan ihmisten joukosta. Kirkkoisät nimittivät häntä usein puhtaaksi, tahrattomaksi, viattomaksi. Kreikkalaisessa kirkossa vietettiin 600-luvulta alkaen hänen sikiämisensä juhlaa, latinalaisessa kirkossa 700-luvulta. Myöhemmät teologit, erityisesti pyhä Bernard Clairvauxlainen ja pyhä Tuomas Akvinolainen kyseenalaistivat uskon Marian perisynnittömään sikiämiseen, koska se heidän mielestään olisi vastoin kahta muuta dogmia: perisynnin ulottumista kaikkiin ihmisiin ja kaikkien ihmisten, myös Marian, lunastuksen tarvetta. Tämän ongelman ratkaisi 1200-luvulla Johannes Duns Scotus, joka osoitti, että Jumalansynnyttäjän varjeleminen perisynniltä tapahtui jo Kristuksen lunastavan voiton voimasta. Vuonna 1477 paavi Sixtus IV asetti Roomaan perisynnittömän sikiämisen juhlan, jonka vietto laajeni Pius V (+ 1572) aikana koko Kirkkoon.
Ilmestyessään Lourdesissa vuonna 1858 Maria vahvisti neljä vuotta aiemmin julistetun dogmin esittäytymällä pyhälle Bernadette Soubirous'lle: "Minä olen perisynnitön sikiäminen".
Idän kirkko ei ole julistanut virallisesti totuutta Marian perisynnittömästä sikiämisestä, koska se idässä tunnustettiin yleisesti eikä sillä ollut käytännössä vastustajia.
Huomio
Huomattava on, että teologia erottaa toisistaan perisynnittömän sikiämisen ja neitseellisen sikiämisen. Perisynnitön sikiäminen koskee Marian varjeltumista perisynniltä hänen luonnollisen sikiämisensä hetkestä asti (moraalisen järjestyksen mukainen ihme ja etuoikeus). Neitseellisellä sikiämisellä taas tarkoitetaan sitä, että Mariassa sikisi neitseellisellä tavalla "Pyhästä Hengestä" jumalihminen Jeesus Kristus (luonnonjärjestyksen mukainen ihme ja etuoikeus).
Ikonografia
Idän kirkolla on vain yksi ikonograafinen tyyppi 900-luvulta. Kuva esittää pyhien Joakimin ja Annan kohtaamista Jerusalemin Kultaisella portilla. Itäisen tradition mukaan näet Marian sikiäminen tapahtui sillä hetkellä. Läntinen ikonografia on runsaampaa. Varhaisimpiin Perisynnittömän tyyppeihin kuuluu Ilmestyskirjan aurinkoon puettu Nainen. Lourdesin ilmestysten aikaan syntyi uusi tyyppi. Viime aikoina yleiseksi on tullut myös fatimalainen perisynnittömän kuva. Perisynnittömän ympärille on usein sijoitettu raamatullisia symboleja: suljettu puutarha, lilja, tahraton peili, seetri, Nooan arkki.
