Russeleita ja Heelereitä

On taas jäänyt kuulumisten päivittely kaikenlaisten kiireitten takia. Vesalle kiitos blogin uudesta siistitystä ilmeestä! Omaan silmään kyllä tuntuu ainakin oikein kivalta, ja nuo satunnaiset vaihtuvat galleriakuvatkin on ihan hauskoja

Isan masuongelmat, joista viimeksi kirjoittelin, onneksi loppuivat lyhyeen, mitään epämääräistä ei viikon parafiinikuurilla tullut ulos ja kipuilutkin loppuivat, joten en sitä sitten vienyt enää edes tutkimuksiin. Se on ollut kaikin puolin pirteä ja iloinen, joten jäin tilannetta vain seuraamaan. Jospa sillä oli vain joku mahapöpö. Röntgenkuvan näyttämä kummallinen “kihara” jäi siis tältä erää arvoitukseksi.

Raidokin kävi lääkärillä 1v rokotuksilla ja samalla silmätarkastuksessa, jossa molemmat silmät todettiin terveiksi Poitsu oli ihan innoissaan saamastaan huomiosta ja pusutti tapansa mukaisesti lääkäriä hartaasti. Ei tainnut edes huomata koko rokotusta, toisin kuin Isa, joka aina kiljaisee oikein dramaattisesti. Kyllä voi koirat vaan olla niin erilaisia! Raidon kanssa on myös harrastusrintamalla odotettavissa kaikenlaista, ensi viikolla 5.4 olemme menossa Rautalammille näyttelyyn, vaikka karvanlähtö alkaakin olla pahimmillaan. Saa nähdä miten sitten näytelmät jatkuu, Tuurissa ainakin kiinnostaisi käydä kesällä. Tai sitten odottelen, että pääsemme avoimeen luokkaan kilpailemaan. Raidon kirsu on alkanut kovasti vaalenemaan sierainten välistä - rotumääritelmässä ei kirsusta eikä sen väristä ole mainintaa, mutta kyllähän se hieman hassulta näyttää Korvat ovat jääneet aika pehmeiksi, ne lurpattavat suurimman osan aikaa, mutta saattavat välillä kyllä nousta täysin pystyynkin. Etukäpälät ovat ainakin minusta turhan kääntyneet, vaikka niistä ei vielä tähän mennessä kumpikaan tuomari sanonut mitään. Jännä nähdä mitä siitä tuomarit tuumailevat nyt kun on jo vähän aikuisemman näköinenkin. Muutamat arvostelut on ihan hyvä hakea näyttelyistäkin.

Tokorintamalla tuli joitain viime hetken muutoksia, olimme  kovasti menossa erään nimeltämainitsemattoman jyväskyläläisen koirakoulun kurssille, mutta tämän viikkoisen luennon jälkeen päätin, että en sinne Raidoa vie, sillä olin yksinkertaisesti niin monesta asiasta auttamattoman eri mieltä kouluttajan kanssa. Kyseessä on kaupungin varmasti menestyvin koirakoulu, ja minua jäikin kovasti surettamaan se, miten paljon siellä käyvät nimenomaan tuoreet koiranomistajat, jotka sitten ehkä sokeastikin uskovat ammattilaisena pitämänsä kouluttajan ohjeita - kuuntelematta omaa koiraansa sen kummemmin tai ottamatta selvää vaihtoehtoisista toimintatavoista. Koira sitten kärsii seuraamukset tästä kaikesta. No, vaikka halli olisikin ollut tosi kiva paikka reenata, niin eiköhän me selvitä ilmankin. Ystäväni suosituksesta löysin sitten ihan uuden tuttavuuden, koirakoulun nimeltä Training track’s ja ilmoitin Raidon sinne. Kurssi alkaa huhtikuun lopulla, joten jospa siihen mennessä lumetkin olisivat jo sulaneet. Olen jo tosi innoissani, ja nyt ehdimme vielä hyvin viilailemaan perusasentoa ja kontaktia kurssia varten. TK1 on tavoitteena, toivonkin nyt saavani rakentavaa palautetta ja neuvoja, jotta voisin itse kehittyä kouluttajana. Uusi koirakoulu kyllä vaikuttaa oikein lupaavalta!

Isan kanssa pitäisi myös päästä tokoilemaan, ja vähän olen miettinyt sen kanssa Jyväskylän tokokerhoa. Yritän sen kanssa päästä agilityyn kesäksi uusimaan jatko2-kurssin, kun se niin ikävästi jäi meiltä tänä talvena kesken omien ja Isan sairastelujen ja juoksujen takia. Syksyllä olisikin ihana päästä mölliryhmään! Isan kanssa on kyllä tosi ihana tehdä kaikenlaista, se on nokkela, hoksaa tosi nopeasti mitä ajan takaa, ja muistaa upeasti vanhojakin juttuja.

Muuten meille kuuluu ihan leppoisaa. Kovasti nautimme valoisista aamuista ja pitkistä päivistä. Viime aikoina koiratouhut on rajoittuneet lähinnä päivittäisiin metsälenkkeihin, juoksulenkkeihin ja pieniin tokohetkiin. Noiden kanssa on kyllä tosi mukava liikkua ja joka päivä kyllä muistan olla kiitollinen tästä ihanasta asuinpaikasta, joka tarjoaa ulkoilulle aivan upeat puitteet! Koirat saa lenkkeillä joka päivä pääasiassa vapaana metsässä, hihnalenkkejä tulee tehtyä ehkä hieman turhankin vähän. Ihanaa, että Raidokin on oppinut pelisäännöt niin kivasti, että sen saa kytkettyä aina tarpeen vaatiessa, ja sekin saa nauttia vapaudestaan. Lapualla paikalliset usein ihmettelevät kun mulla on koirat irti, hyvin usein joku tuleekin ihmettelemään, että eikö ne karkaa. No mihin ne karkaisivat? Niille tuo irtiolo on niin normaali asia, että hihnaankaan tuleminen ei ole mikään ongelma. Kovasti olen ihmetellyt ja odotellut Raidolle uhmaikää alkavaksi, mutta eipä ole kuulunut eikä näkynyt. En olisi ikimaailmassa uskonut, että siitä pienestä riiviöpennusta, joka laittoi kaikin voimin hanttiin ja jolla oli rautainen oma tahto tulisi noin nopeasti noin ihana ja helppo koira Korvat on edelleen tallella varsin hyvin. Koirista olen myös saanut mitä parasta juoksulenkkiseuraa! Ei uskoisi, mutta etenkin Raido on tosi kiva ja väsymätön juoksukaveri! Olen saanut huomata, että heeleri todellakin on tehty liikkumaan, vaikka rakenteen puolesta on sitäkin tullut joskus epäiltyä. Useamman kuukauden ollaan nyt juostu säännöllisesti 2-3krt viikossa ja se on tehnyt hyvää meille kaikille Koirakavereita olen myös pyrkinyt tapaamaan, Raidolle etenkin tekee tosi hyvää päästä tutustumaan uusiin koiriin.

Sitä mukaa kun Isa sai ikää ja sen inho toisia narttuja kohtaan kasvoi, alkoivat haaveet toisesta nartusta karista. Yhden uroksen ja kaksi narttua omistaneena ajatus uudesta uroksesta vaati kyllä jonkun verran totuttelua, koska koin elämän narttukoiran kanssa ehdottomasti miellyttävämmäksi. Ensimmäinen koirani lapinporokoira Milla leikattiin parivuotiaana, jonka jälkeen elämä sen kanssa oli todella miellyttävää. Isa 9kk:n juoksuvälillään on niin ikään todella helppo nartuksi, lisäksi se ei ole koskaan edes osoittanut minkäänlaisia valeraskauden merkkejä. Ensimmäinen urokseni lunnikoira Haiku puolestaan oli ärsyttävä Casanova, joka meni aina sekaisin nartuista, samantekevää oliko niillä juoksua vai ei. Koirapuistossa se meni niin sekaisin, että se nosti vaan jatkuvasti jalkaa - myös ihmisten jalkoihin, aiheuttaen minulle paljon noloja tilanteita, ja menettäen korvansa tyystin. Narttujen omistajana olen myös nähnyt riittämiin rasittavia uroksia, jotka yrittävät väkisin raiskata jokaisen kohtaamansa nartun. Niinpä toisen uroksen ottaminen ei varsinaisesti houkutellut. Kuitenkin, koska muita vaihtoehtoja ei tuntunut olevan, enkä uskaltanut ottaa sitä riskiä, että Isa ei narttupentua hyväksyisikään, tuli meille Raido.

Raido osoittautui jo pentuna tosi äijäksi, ja odottelinkin sen sukukypsyyttä hieman kauhunsekaisin tuntein. Nyt se kuitenkin on jo yli vuoden ikäinen, ja elämä sen kanssa on sujunut todella leppoisasti - äijästä ei tullutkaan mitään yliseksuaalista nartunmetsästäjää vaan miellyttävän tasainen äijä, joka narttujen pyllyjen sijaan keskittää huomionsa mieluummin toisten urosten kanssa mittelemiseen. Miten tämä on mahdollista?

Asiaa pohdittuani olen tullut siihen johtopäätökseen, että uroskoiralle tekee yksinkertaisesti hyvää asua yhdessä leikkaamattoman nartun kanssa. Se joutuu näin elämään koko ajan ns. narttualtistuksessa, joten se myös sietää narttuja hajuineen paremmin kuin urokset, jotka eivät elä narttujen kanssa. Eihän olisi mitään mieltä pistää niin suurta määrää energiaa päivittäin narttuintoiluun! Niinpä nartut eivät herätä siinä suurempia tuntemuksia. Raido ei tosiaan edes ulkona karkaile narttujen perään eikä kuuroudu narttujen takia - se ei myöskään hurmioidu narttujen takamuksesta eikä yritä raiskata niitä. Isan leikkauttaminen on ollut listalla jo pari vuotta, mutta aina joku este on ilmaantunut ja leikkaus lykkääntynyt. Nyt en edes tiedä haluanko leikkauttaa sitä - juurikin Raidon takia. Isan viime juoksu sai minut pohtimaan asiaa uudelleen. Koko esikiiman aikaan Raido ei kiinnittänyt siihen mitään ylimääräistä huomiota, vaan oli täysin normaali. Siitäkin huolimatta, että Isa alkoi tyrkyttää sille itseään jo varhaisessa vaiheessa. Vasta 9:nnen vuorokauden kohdalla Raido alkoi kiinnostua siitä, ja silloin Isa lähti samantien juoksuaan viettämään Lapualle. Isan ollessa kuukauden päivät Lapualla Raidossa heräsi miehuus, se oli mietteliäs, meni nenä massa narttujen perässä ja piippasi sisällä, kun lähistöllä oli selkeästi joku toinenkin narttu juoksullaan. Minä ehdin jo hätääntyä, että nytkö se sitten alkoi, ja ehdin myös vannoa, että Raidolta lähtee kulkuset aika pian, jos meno jatkuu tällaisena. Kun Isa tuli takaisin ensimmäinen vuorokausi oli aivan kamala, Raido kävi kuumana, nosti jalkaa sisälle tavoistaan poiketen ja yritti koko ajan Isan pyllylle, vaikka sen juoksu oli jo pitkästi ohi ja ystäviemmekään urokset eivät enää siihen reagoineet. Kuitenkin seuraavana päivänä Raido lopetti intoilun kuin seinään ja palautui normaaliksi, eikä Isa enää kiinnostanut sitä. Minun teoriani mukaan se altistui taas nartulle tarpeeksi, ja kiinnostus lopahti siihen. Siitä lähtien se on taas ollut miellyttävä oma itsensä, eikä ole narttuja miettinyt ulkonaakaan. Koska kaupungissa asutaan ulkoa aivan varmasti löytyy juoksuisten narttujen viestejä vaikka millä mitalla, Raido ei vaan onneksi niihin enää reagoi.

Vaikuttaa siis siltä, että uros hyötyy selkeästi siitä, että se joutuu elämään nartun kanssa. Niin kauan, kun pystyn Isalle järjestämään hoitopaikan juoksujen ajaksi en siis sitä aio leikata, minusta on pienempi paha Isan 3 vkon juoksu 9 kk:n  välein, kuin yliseksuaalinen uroskoira joka päivä. Leikatun nartun kanssa eläminen ei tunnu urokselle tarjoavan samaa hyötyä kuin leikkaamattoman kanssa eläminen: tiedän useamman yliseksuaalisen uroksen, joka elää leikatun nartun kanssa. Olisipas mielenkiintoista tietää, onko aihetta oikein tutkittu, ja pitävätkö havaintoni ollenkaan paikkaansa.

Eilen oli Raidon synttärit, pikkumies täytti 1v Paljon onnea myös muille Marmalade’s B-veijareille! Vesan kanssa uutena vuotena tinoja sulatellessa mietittiin kulunutta vuotta, ja tulimme siihen tulokseen, että Raido oli ehdottomasti parasta vuodessa 2008. Se on tuonut tullessaan meidän perheeseen paljon iloa ja riemua, onnellisia hetkiä sekä runsaasti tilannekomiikkaa Lisäksi Isa on saanut uskollisen ihailijan ja seuralaisen, joka on aina valmis peuhaamaan ja joka myös tuo sille turvaa ja varmuutta monissa tilanteissa. Etenkin Raidosta on tullut mamman oma pieni pusuttaja, joka nukkuu yönsä tukevasti kyljessä kiinni ja seuraa uskollisesti perässä aina kuin vaan pääsee seuraamaan, öisin se kömpii unenpöpperössä mukanani vessaan maatakseen senkin pienen hetken jaloissani, ja seuraa takaisin sänkyyn nukkumaan. On se vaan niin ihana! Meillä piti olla rokotus ja virallinen silmätarkastus maanantaina, mutta Viitaniemen eläinlääkäriaseman lääkärikadon takia aikaa jouduttiin siirtämään, silmäeläinlääkäri kun on sairauslomalla.

Raidon synttäripäivän riemua alkoi kuitenkin illalla varjostaa Isan outo käytös - lenkillä se alkoi ensin pysähdellä omituisesti, lopulta se ei halunnut kävellä oikein ollenkaan, vaan jätätti ja istahti vähän väliä, sekä lipoi huuliaan. Selkeästi sen oli vaikea olla, se ei tahtonut oikein kuunnellakaan, eikä sylissäkään ollut hyvä olla. Kotiin se tuli onnellisena ja meni samantien sänkyyn nukkumaan, missä se sitten nukkuikin paikkaa vaihtamatta aamuun asti. Aamulla se nousi ihan hyväntuulisena ja lähti ulos, pihassa alkoi kuitenkin jo himmaaminen, se teki ihan hyvän kakan ja pissan muttei halunnut jatkaa edemmäs - istahti vaan aina uudelleen, katsoi surkeana ja jätätti perässä. Isa oli mielestäni jo illalla näyttänyt tavallista pulleammalta, ja siltä se näytti aamullakin. Hätäännyin siinä sen verran, että soitin heti kahdeksalta eläinlääkäriin ja yhdeksäksi saimmekin sitten päivystysajan, vaikka koko klinikalla oli vain yksi lääkäri töissä, muut edelleen sillä sairauslomalla. Tilasin taksin, koska Isa oli niin haluton liikkumaan. Lääkärissä tarkastettiin heti anaalirauhaset, jotka olivat hieman täynnä, mutta eivät kuitenkaan tulehtuneet, sekä mitattiin ruumiinlämpö, mikä oli normaali. Sitten otettiin useampi röntgenkuva ja lääkäri tutki Isan. Vatsassa oli selkeästi turvotusta. Lääkäri totesin Isan olevan tosi kuiva ja olisi antanut nesteytystä, jos suinkin olisi ehtinyt, mutta koska hänellä oli samaan aikaan potilas leikkaussalissa odottamassa sekä kamala jono, käski hän minun juottaa sitä ruutalla ja katsoa, että se saa tarpeeksi. Röntgenkuvassa näkyi suolessa jotain kummallista nauhamaista, kiharaista, josta epäiltiin, olisiko se mahdollisesti jotain nauhaa tms. En kyllä tajua, mistä se on semmoista saanut syötyä! Isa ei muutenkaan ole koskaan harrastanut vierasesineiden natustelua. Isa sai niskaan kipupiikin, mukaan metacamia, hoito-ohjeeksi parafiiniöljyä, parsaa, riittävästi nestettä sekä pehmeää nesteytettyä ruokaa. Kipupiikki selkeästi piristi Isaa, ja pääsimme Viitaniemestä jopa kävellen jäitä pitkin kotiin. Isalle tein heti tosi vetistä muusivelliä, koska sillä oli kamala nälkä eikä riisiäkään tietenkään sattunut olemaan valmiina kaapissa. Vellin se lipitti hyvällä halulla ja kävi sitten taas sänkyyn lepäilemään. Kävin apteekista hakemassa parafiiniöljyä ja kaupasta riisiä, parsaa, raejuustoa ja seitä, Isa sai taas pienen annoksen juotavaa ja parafiiniöljyä, kassotaan kuinka käy. Parsasta se tuumasi, että pidä parsasi, ja Raido olisi ihan väkisin halunnut syödä Isan parsat. Raejuustolle maustettuna sain sen lopulta syömään muutaman palasen. Nyt sitten seuraillaan ja odotellaan. Töistä olin nyt sitten tän päivän pois, saa nähdä mikä on vointi sitten huomenissa, lääkärille pitää kiiruhtaa heti, jos mitään muutoksia tulee. Niin, ja jäipä sitten taas meiltä agireenit väliin Harmittaa. Onneksi ei kuitenkaan koiran vointi ole huonompi eikä suolessa näkynyt varsinaista tukosta!

Iloiset uuden vuoden toivotukset kaikille! Blogin päivittäminen on ollut pitkän aikaa tosi huonolla tolalla, mutta jospa siihen saataisiin nyt näin uuden vuoden alkajaisiksi vähän enemmän säännönmukaisuutta. Paljon ollaan touhuttu loppusyksyn/alkutalven aikaan kaikenlaista, Raidon kaksi ensimmäistä näyttelyä ovat takanapäin, arvostelut löytyvät Tuloksia-sivulta. Ihan kivoja kokemuksia molemmat ja ilokseni Raido esiintyi ja käyttäytyi molemmilla kerroilla kehässä oikein mukavasti. Vantaan erkkari oli todella mielenkiintoinen, sillä siellä tuomaroi arvostettu englantilainen heelerkasvattaja ja tuomari Enid Lord - kerrankin siis tuomari, joka oikeasti tuntee rodun ja rotumääritelmän, ja osaa näinollen koiria rakentavasti arvostella. Heelereitä olikin ilmoitettu Vantaalle ennätysmäärä 80 koiraa! Oli tosi mielenkiintoista nähdä niin monta heeleriä, samalla oikein konkreettisesti näki miten suuri tyyppikirjo rodun sisällä on. ERI:ä Enid Lord jakoi hyvin harkitusti, mikä oli todella hyvä juttu - suurin osa koirista sai H:n (22), EH:ta ja ERI:ä jaettiin kumpaakin 20, T:n sai 9 koiraa. Pelkästään junnu-uroksia oli 17 ja niistä vain yksi sai ERI:n, onnittelut vaan vielä Onnille! Raidon veli Eljas sai myös H:n, samoin kuin isä Eccu ja emä Eevi. Siskoista ihana Englantiin muuttanut Briolette “Loki” sai hienosti kuitenkin ERI:n ja Vara-sertin sijoittuen myös PN4:ksi! Toinen sisko Burberry “Lettu” sai EH:n. Kasvattaja-Annan järkkäämät nyyttikestit kehän seuraamisen ohessa oli ihan huippu idea ja kaikkea herkullista naposteltavaa oli runsain mitoin Näyttelypäivän iltana suuntasimme Vesan kanssa yhdistyksen näyttelyillalliselle, jossa olikin mukava tutustua uusiin ihmisiin ja jutella mukavasta näyttelypäivästä.

Eevi-äipästä puheenollen haluan minäkin hehkuttaa upeaa +236p luonnetestitulosta! Tässäpä vielä Eevin pisteet:

Toimintakyky +2 suuri
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taistelutahto +2 kohtuullinen
Hermorakenne +2 suhteellisen rauhallinen
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
+++ Laukausvarma

yhteensä 236 pistettä

Kerrassaan upeaa! Näin arkielämän kokemusten perusteella tuntuu, että Raido on perinyt emänsä hienoa luonnetta ja tuskin maltan odottaa millaiset pisteet meidän pikkumies saa sitten joskus. Olen hurjan tyytyväinen poitsun luonteeseen, se on ehdottoman avoin, hyväntahtoinen ja luoksepäästävä, perusrauhallinen ja tasainen, varma, peloton ja mielestäni kohtuullisen kova - sille ei ihan hevillä epämiellyttävät asiat jää mieleen ja stressaavienkin tilanteiden kuormitusta se kestää hyvin. Ja tämä vielä murkkuikäisenäkin! Eeville lämpimät terveiset ja rapsutukset!

Isan kanssa käytiin innokkaasti jatko2-agitreeneissä Viherlandian kasvihuoneella joulutaukoon saakka ja sillä saralla on myös mennyt oikein mukavasti! Isa on alkanut irtoamaan tosi hienosti ja on todella motivoitunut agilitystä. Harmittaa vaan vietävästi, että tytsyllä alkoi nyt juuri uuden vuoden kunniaksi juoksut ja joudutaan siis skippaamaan heti alkajaiseksi parin viikon treenit…

Mitäs muuta? Ansku oli Saksassa Niedersachsenin Cellessä joulumarkkinoilla myymässä suomalaista Lappi-Hunajaa (www.lappi-hunaja.fi) marraskuun loppupuolelta 5 viikkoa joulukuun loppuun, ja koirat olivat sen aikaa Lapualla Vesan erinomaisessa hoidossa. Runsaan liikunnan tuloksena kumpikin koira oli selkeästi hoikistunut ja muutenkin olivat iloisia ja tyytyväisiä. Kuinkahan moni mies jaksaa yhtä reippaasti koiria ulkoiluttaa? Kyllä minun kelpaa Ikävä koiria oli kyllä melkoinen ja niin jouduinkin vähän väliä rapsuttelemaan markkina-asiakkaiden koiria Vastaan käveli myös AIVAN Isan näköinen russelliuros, säpsähdin oikein, kun sen ekan kerran näin. Uuden vuoden aattona pääsin sitten vihdoin lentämään kotiin ja suunnistimmekin suoraan mökille uuden vuoden viettoon hyvien ystävien seurassa. Raketeista ei ollut maaseudun rauhassa tietoakaan ja Isakin säästyi pelkäämiseltä. Mökillä rentouduimme vielä muutaman päivän ja sitten siirryimme Lapualle.

Toissapäivänä lähdin sitten Raidon kanssa takaisin Jyväskylään ja Isa jäi juoksuilemaan vielä Lapualle. Nyt siis poitsun kanssa vietämme laatuaikaa ja yritämme orientoitua huomenna alkavaan arkeen. Raido on kyllä ihan mamman poika, nukkuu poski poskea vasten ja muutenkin on koko ajan jaloissani. Murkkuikäiseksi se on minusta tosi ihana, kyllähän sitä tietenkin tytöt kiinnostaa, mutta tulee ulkonakin kiltisti hihnaan pyydettäessä ja on muutenkin hyvin kuulolla, ohitukset on menneet yllätyksekseni tosi hienosti, vaikka Lapualla ei paljoa ole vieraita koiria näkynytkään! Lisäksi olin eilen aivan innoissani kun Raido ihan vapaaehtoisesti luovutti äipälle ulkoa nappaamansa makkaravoileivän! Raidolle kun luopuminen on pennusta asti ollut tosi vaikeaa ja sitä on harjoiteltu paljon, näemmä tuloksekkaasti Sai jätkä kyllä aika mielettömät kehut ja paljon namia palkaksi, häntä heiluen jatkoi matkaa, vaikka makkaraleipä jäikin maahan <3 Ollaan aloitettu myös pitkän tauon jälkeen tokoilua, kosketusalustan Raido osaa jo hienosti ja tänään aloitettiin naksuttelemaan noudon alkeita. Tosi nokkela se on oivaltamaan uusia juttuja ja intoa on tekemiseen vaikka kuinka. Pitäisikin nyt keksiä keväälle joku kurssi mihin mennä sen kanssa.

Niin ja tosiaan nykyään on meidänkin perheessä sitten kunnon valokuvausvehkeet ja vihdoin saamme koiristakin kunnollisia kuvia! Jospa sitä itsekin innostuisi kuvailemaan

Taas on parisen viikkoa vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Allekirjoittaneella on ollut kädet täynnä töitä alkaneiden pedagogisten opintojen sekä opetusharjoittelun kanssa. Koiratkin ovat joutuneet olemaan pidempiä päiviä keskenään. Paljoa muuta ei sitten olekaan ehtinyt kun käydä koulussa ja koiralenkeillä - illalla onkin sitten kaatunut puolikuolleena sänkyyn.

Tänään oli viimeiset agitreenit Killerillä, toivottavasti jatkossa kulkemiset järjestyvät jotenkin Viherlandialle. Alan enemmän ja enemmän hurahtaa agilityyn, tämänpäiväisetkin treenit oli tosi onnistuneet ja ihanat! Raidokin oli mukana ekaa kertaa ja lekotteli Jasu-russellin boksissa Jonnan autossa, sillä en halunnut heti pitkän päivän jälkeen jättää sitä uudelleen yksin. Agitreenien jälkeen sitten käveltiin tunnin metsälenkki Jonnan, Jane -ja Jasu-russejen kanssa. Isa ja Jane olivat vuorotellen kiinni, ja kerran jo päästimme ne yhtäaikaakin juoksemaan, kun ne niin hyvin vaikuttivat toisiaan sietävän. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan, kun russelityttöjen veri kuohahti, ja taas jatkettiin matkaa hihnassa Pojat sitten temmelsivät keskenään.

Raidon on viime aikoina päässyt aika paljon pelmuamaan muiden koirien kanssa, ja Remmin kautta olemmekin saaneet paljon uusia tuttuja. Raido vaan alkaa jo olla selkeästi murkku siinä mielessä, että se erittäin mielellään pyrkii alistamaan samanikäisiä ja nuorempia koiria. Erityisesti se valitsee silmätikuikseen sellaiset yksilöt, jotka ovat myös vahvoja ja pistävät kampoihin. Tällöin leikki ei luista yhtään ja jätkä selvästi alkaa käymään ylikierroksilla, komentaa ja vahtii toisen liikkeitä. Vanhempien koirien kanssa se tulee edelleen juttuun mainiosti, ja erittäin hyvin se tuntuu sosiaalistuneen russelleiden seuraan. Russellit pistävätkin Raidon heti ensimmäisenä järjestykseen, jonka jälkeen leikki jatkuu sulassa sovussa. Taitaakin olla varmaan paras meidän varhaisnuorelle nyt toistaiseksi välttää nuorempien koirien tapaamista, ettei ihan överiksi mene tuo pomotus.

Raidon kanssa olen käynyt nyt myös näyttelytreeneissä, missä se on päässyt muiden kopeloitavaksi ja päässyt seisomaan ihan oikealla pöydälläkin. Alkuun se innostui kopeloijista niin, ettei oikein meinannut pysyä paikallaan ja väkisin yritti päästä pusuttamaan, mutta malttia on tullut siinäkin asiassa. Raidon avoimuus on kyllä ihanaa, se rakastaa kaikkia eikä kyllä aristele pätkääkään. Aika hyvin se jo malttaa seistä paikallaankin sekä esiintyy suurimmaksi osaksi hihna löysällä. Häntä heiluu jatkuvasti

Tilasin koirille hyvien kokemuksien innostamana Nutrolin-ravintoöljyä. Tykkäävät ainakin kovasti, saa nähdä, josko huomaamme lähiaikoina kuulemiani hyviä vaikutuksia. Koirien ruokavalio on nyt kesästä asti koostunut pääasiassa Reikon NEU:sta, sekä J&V lisukenappuloista. Lähiaikoina saan vihdoin kauan himoitsemani arkkupakastimen (!), jolloin koiranruokintakin pääsee meillä uusiin sfääreihin - kun kerrankin on mahdollisuus säilyttää suurempia määriä lihaa ja luita, ihanaa! Sitten on tarkoitus kokeilla Puhti-ruokaakin.

Menin myös hommaamaan pari viikkoa takaperin mikrofonin aikeenani äänittää koirien yksinoloa. Audacity-niminen ohjelma on osoittautunut oikein käteväksi nauhoitteiden äänittämisessä, ja uusi mikrofoni tallentaa pienimmätkin inahdukset ja rasahdukset. Ilokseni olen todennut, että koirat ovat suurimmaksi osaksi hiljaa päivisin, jotkut päivät ovat olleet ihan hipihiljaa, mutta toisinaan Raido kyllä saa muutaman minuutin haukku-ulvokohtauksen, jonka saattaa toistaa muutaman kerran. Yleensä nuo ovat yllätyksekseni olleet joko n. tunnin kuluttua lähtemisestäni, tai selvästi myöhemmin. Koskaan se ei huuda kun lähden kotoa. Kaikkein vaikeinta Raidolle tuntuu kuitenkin olevan kokonaan yksin olo silloin kun olen Isan kanssa treeneissä - viimeksi se oli huutanut enemmän ja vähemmän koko ensimmäisen tunnin Seuraavaksi aion hommata webbikameran, että pääsen näkemään mitä täällä tapahtuu. Isa on viimeisen viikon ollut eristyksissä portin takana keittiössä, kun minulle selvisi, että se todellakin varastaa myös Raidolle jättämäni herkut ja vahtii niitä sitten sängyllä. Ihme kun ei koira laihdu millään, vaikka kuinka vähentää ruokaa ja lisää liikuntaa… Nyt on Raidokin saanut tyhjentää konginsa rauhassa ja järsiä siankorvaansa.

Reilu viikko sitten JAT:in agikisoissa Keskiahon Jere räpsi Raidosta kunnon kamerallaan muutamia kuvia, tässä kuvasatoa ja Jerelle suurkiitokset! Tosi komea on meidän jätkästä vaan tullut <3 Lisää otoksia Gallerian puolella.

Eilen oli taas Isan agility. Sää oli mitä parhain ja hauskaa oli taas meillä molemmilla. Ensin harjoiteltiin irtautumista suoralla, joka koostui muurista, kahdesta aidasta ja pöydästä. Ihan kivasti alkoi Isa irtoamaan pöydälle, tosin alkuun se vähän ihmetteli pöytää. Omalta kannalta suora oli oikein mukavaa vaihtelua ohjauskiemuroiden harjoittelun lomassa Hiottiin taas kontakteja keinulla ja puomilla, otettiin keppejä, jotka alkaa sujua myös jo oikein mukavasti sekä harjoiteltiin kahdeksikkoa kiertämisineen aidalla. Lopuksi otettiin jo edelliskerralla harjoiteltua Mäkelää putkella ja aidoilla. Mäkelä sujui nyt jo ihan hyvin (minäkin selvisin takaaleikkauksesta ja käännöksestä ilman suurempia kompurointeja, jee!) silloin kun Isa oli mun vasemmalla puolella, oikealta puolelta se ei kuitenkaan oikein millään meinannut osata mennä putkeen, vaikka sitä sitten erikseen harjoiteltiinkin. Taidan siis huomenna mennä estevarmuusryhmään harjoittelemaan ihan vain putkeen lähettämistä molemmilta puolilta. Isa oli innoissaan, ja nyt saakin kiinnittää huomiota siihen, että se pysyy istumassa paikoillaan, ennen kuin annan sille luvan mennä esteille - se meinaan yrittää aina vähän fuskata kun on niin kiire esteille..

Kun sain Isan tuotua kotiin, otin Raidon mukaan ja lähdettiin bussilla Harjulle lenkkeilemään hyvien ohitustilanteiden toivossa. Muutama sellainen tulikin, ja tosi hyvin menivät patukan kanssa. Ihmettelemistä Raidolla riitti treenavassa poikaporukassa, joka ensin hyppi jonossa kyykkyhyppyjä, ja sitten juoksi kilpaa portaita ylös. Myös Harjun iltasoitto sai pikkuheelerin pään kääntymään puolelta toiselle Harjun laella otettiin hieman tokoa sekä piiloteltiin nameja ja vietettiin yhteistä laatuaikaa käpyleikin lomassa. Illan pimetessä käppäiltiin keskustaan bussipysäkille. Bussimatkat meni oikein kivasti, vaikka Raido on viimeksi matkustanut bussissa ihan pikkupentuna. Illalla sitten oltiinkin kaikki tosi väsyjä raittiista ilmasta Tänä aamuna aamulenkin jälkeen jäi Isa kotiin, ja minä lähdin taas Raidon kanssa keskustaan, tällä kertaa koirapuistoon. Siellä meillä oli treffit Remmin kautta bongattujen Ino-parsonin (6kk) ja Mea-kääkän (8kk) kanssa. Ino osoittautui oikein hyväksi peuhakaveriksi, joka russellimaisella otteellaan piti pikkujätkän aisoissa. Meaa vähän pelotti uudet kaverit alkuun, mutta lopulta hieman uskaltautui Raidon kanssa leikkimään. Olipa ihanaa, kun Raido sai vihdoin tavata uusia koiria! Se teki sille oikein hyvää. Kotimatkalla pysähdyttiin Reporankaan sovittamaan sadetakkeja, mutta oikeaa kokoa ei tietenkään löytynyt pienelle, mutta pitkäselkäiselle koiralle.. Pitänee yrittää Mustista ja Mirristä. Bussia odotellessa harjoiteltiin katsekontaktia foorumin alakerrassa - kyllä oli äippä pikkukoirastaan ylpeä, kun se täysin lunkisti suhtautui ohi kulkevaan ihmismassaan ja jaksoi keskittyä harjoitukseen loistavasti! Foorumissa se tepasteli kuin mikäkin konkari, vaikkei koskaan niin vilkkaalla paikalla ole käynyt - sitä ei haitannut liukas lattia, liukuovet eikä edes liukuportaat. Itseään lähestyviin ihmisiin se suhtautui iloisesti ja avoimesti niin kuin aina. Lapset saivat jopa pusuja On se vaan vaivatonta, kun ei tarvitse turhasta ressata! Bussissa se istui sylissäni ja katseli maisemia. On tuo vaan hieno ja tervepäinen pentu <3

Raido on muuten nyt sitten ilmoitettu Seinäjoen näyttelyyn. Se pääsi vielä juuri ja juuri pentuluokkaan - 9kk tulee täyteen 3 päivää näyttelyn jälkeen. Vähänkö oli hauskaa ilmoittaa koira verkossa näyttelyyn - viimeksi kun olen koiraa ilmoitellut ei moisesta ollut tietoakaan Toivon myös pääseväni Raidon kanssa Vantaalle Suomen seurakoirayhdistyksen erikoisnäyttelyyn 1.11 - Jyväskylän kv-näyttelyyn marraskuun lopussa olemme menossa myös.

Ihan meinasin unohtaa, että Raidohan täytti tänään 7kk Onnittelut myös muille Marmalade’s B-pennuille! Nyt saadaan siis pentuluokkaankin osallistua, näyttelyitä tosin ei ole nyt täälläpäin, joten täytyy odottaa Seinäjoen kv-näyttelyä lokakuussa. Ehditään ainakin reenailemaan ennen sitä. Ja toivotaan, että korvat nousee..

Meillä on ollut aktiivinen iltapäivä, yhteispäivälenkin jälkeen Isa jäi unille ja minä Raidon kanssa marssin Killerille tokoon. Litimärkinä paleltiin siellä tunti ja Raido alkoi oikeasti olla tosi kylmissään ja surkeana. Istumiset oli toooosi hitaita ja keskittyminen herpaantui koko ajan.. Täytyy poitsulle hommata joku sadetakki. Sinänsä reenit oli kivat ja kotiläksyksi saatiin edelleen kontaktiharjoituksia, edessäistumista, imutusseuruuta ja sivulletuloa, johon yhdistetty perusasento ja kontakti. Alkuun Raido taas piti kamalan metelin kun muut koirat saapuivat paikalle, Salme arveli, että olisiko se sittenkin joskus jonkun säikähtämisen kokenut, kun sen haukku selvästi epävarmuudesta kumpuaa. Tiedä sitten mistä, kun Raidolle ei koskaan ole mitään sattunut. Jospa menisi ajan ja harjoituksen kanssa ohi - tosi rasittavaa se kuitenkin on!

Kun sain Raidon kuivattua lämpimän suihkun jälkeen, jäi se puolestaan lepäilemään, ja kun minäkin sain kuivaa päälleni, lähdimme Isan kanssa juoksulenkille Laajavuoreen. Ja taas oltiin litimärkiä Nyt ollaan sitten koko porukka väsyneitä ja tyytyväisiä

Sitten muutama kuva Raidosta pitkästä aikaa. Posekuvia en tältä päivältä saanut, mutta pari viikkoa vanhat kuvat saavat kelvata. Aika iso poika se vaan jo on!

Ja sitten äsken räpsityt pari kuvaa väsyneistä koissuista:

Sitten kelpaakin mennä unille!

On taas päivitykset unohtuneet ja kesä vaihtunut syksyyn. Kesä Lapualla oli mukava mutta kiireinen, ja niinpä liian moni aiottu asia jäi tekemättä, mutta jotain kuitenkin sain kesätöidenkin lisäksi aikaiseksi. Raido suoritti Kauhavan kennelkerhossa pentukurssin heinäkuussa, ja Isan kanssa harjoiteltiin agilityä Lakken:n ryhmässä elokuulle saakka.

Muutamaan otteeseen pääsimme tekemään verijälkeäkin ja totesimme, että Isa on siinäkin touhussa oikea luonnonlahjakkuus! Molemmat jäljet menivät loistavasti, ja Isa oivalsi jujun heti. Makaukset se ilmaisi oikein nätisti sekä eteni varmasti loppuun asti. Ensimmäinen jälki oli melkoisen lyhyt, joku 100m ja toinen taisi olla tuplasti pitempi. Seuraavalla kerralla voikin jo varmaan tehdä kulman ja vielä pidentää jälkeä. Raido oli ekalla kerralla verestä ihmeissään, ja merkkasikin jäljen alun useasti ennen kuin lähti liikkeelle. Raidon jälki oli tosi lyhyt, vain parisen metriä, ja vaikka se lähtikin ihan hyvin liikkeelle, herpaantui sen mielenkiinto juuri ennen palkintoa ja niin jouduin sitä hieman ohjaamaan. Olisi jälki saanut siis olla aavistuksen lyhyempi kuitenkin. Toisella kerralla häiritse sade työskentelyä, mutta poika seurasi jälkeä oikein nätisti loppuun asti. Tämäkin jälki taisi olla jotain perin metrin luokkaa. Makkarajälkeä tein koirille myös jonkin verran, Isa on siinäkin haka ja Raidokin meni pieniä jälkiä oikein nätisti ja kamalalla innolla. Sille on tosi vaikeaa malttaa odottaa omaa vuoroa, siinäpä haaste saada tuolle koiralle hieman malttia!

Raido on kasvanut hurjasti, viime viikolla punnitsin sen ja vaaka näytti 9kg. Isa painoi 7kg, joten kovasti on veikka jo mennyt ohi, vaikka Isalla hiema ylimääräistä onkin. Pantaa on saatu vaihtaa jo moneen kertaan ja kohta varmaan joudutaan taas ottamaan isompi käyttöön. Kaulanahat on kovasti siloittuneet jo, mutta hieman “helttaa” sillä vielä on. Karva on muuttunut karheaksi ja sitä on tullut paljon lisää. Korvat kuitenkin vielä lurpattaa - oikea korva on pystyssä enimmäkseen, mutta vasen lurpattaa vielä ihan kokonaan. Sanokaa mulle, että ne nousee vielä pystyyn - hieman on alkanut pelottaa, kun sillä on tuommoset jumbokorvat! Niin ja sisäsiistikin on meidän ukkeli jo, en edes muista milloin viimeksi olisi tehnyt sisälle Sillä on nyt jo huomattavasti parempi pidätyskyky kuin Isalla tuon ikäisenä, aamuisin sillä ei ole mikään kiire pissille ja niinpä äippä saa rauhassa hörppiä aamukahvinsa nykyisin. Ihanaa!

Viikko sitten palasimme takaisin Jyväskylään, ja sitä ennen ehdimme onneksi muutaman päivän lomailla mökillä Kyyjärvellä. Koirat nauttivat täysin siemauksin vapaana telmuamisesta. Kalastus on niiden lempipuuhaa, tosin Raidolla ei meinaa siinäkään maltti riittää, vaan touhu menee helposti kiljumiseksi ja häsläämiseksi. Mökillä Isa muuten saunoi ekaa kertaa elämässään Raidon esimerkkiä seuraten. Siitä kun on tullut oikea saunakoira

Sittemmin aika on mennyt kaupunkielämään totuttelussa. Raido oli alkuun tosi ihmeissään kun ei varmaan muistanut koko Jyväskylän kotia enää, ja lenkit sitäkin hitaampia, kun jokainen korsi olisi pitänyt haistella hartaasti. Ensimmäisenä yönä Raido oli levoton eikä meinannut oikein osata nukkua missään - selvästi etsiskeli iskää, ja lopulta tuli nukkumaan viereeni sänkyyn elämänsä ensimmäistä kertaa. Siitä lähtien se onkin nukkunut kylki kiinni vieressäni, ja ihme kyllä Isakin on sen hyväksynyt mukisematta. Nyt on Anskulla siis molemmissa kainaloissa koira

Harrastukset ovat myös lähteneet ihan kivasti liikkeelle jo. Raidon kanssa alkoi Salme Mujusen peruskurssi, joka on vaikuttanut oikein pätevältä - jos minä en siellä tokoa opi kouluttamaan, niin tuskin missään Raido on kovin innokas tekemään, mutta vielä kovin lyhytjänteinen, kovin kauaa se ei malta samaan asiaa keskittyä. Jospa ikä tekisi tehtävänsä tässä asiassa. Oikein hyvää sille tekee myös ryhmässä tekeminen, sillä kesän aikaan vieraita koiria nähtiin niin vähän, että se vieläkin reagoi niihin turhan äänekkäästi. Jyväskylässä ohittamistakin pääsee lenkeillä harjoittelemaan paremmin, tosin harjoiteltavaakin riittää vielä paljon. Namit olen Raidolla ohituksissa vaihtanut patukkaan, sillä se kiinnostaa huomattavasti enemmän eikä Raido meinaa leluinnostukseltaan edes huomata ohimeneviä koiria. Namit kyllä toimii niin kauan kun niitä on suussa, sitten alkaa taas haukku.

Isa puolestaan jatkaa agilityä JAT:in jatko1-ryhmässä ja oikein hauskaa on ollut. Apukouluttajaksemme sattui vielä kaiken lisäksi russelli-ihmisystävämme, Jasun ja Janen emäntä Jonna, jonka luona Isa on ollut hoidossa ja jota Isa rakastaa Intoa ja nopeutta Isalla on vaikka kuinka, kun vaan emäntä pysyisi perässä ja oppisi ohjauskuvioita edes jotenkin… Taitaa agilitystä tulla Isan pääasiallinen harrastus. Jossain vaiheessa meinaan kuvauttaa siltä lonkat ja polvet, että voi sitten hyvillä mielin harrastaa. Isan kanssa olen nyt myös harjoitellut Raidon tokokotiläksyjä. On se vaan harmi ettei tuolla koiralla ole papereita, siitä olisi mihin vain

Isasta puheen ollen löysin äsken mailiboksini uumenista pentukuvia, joita en edes muistanut omistavani! Kylläpä lämmitti mieltä kovasti. Se oli vaan pentuna niin suloinen ja ihana, söpöydessä ei kyllä mikään voita russellin pentua! Laitan tähän loppuun muutaman, ja jatkan kirjoittelua paremmalla aikaa. Jospa nyt syksyllä saisi rutiinia tähän kirjoittamiseenkin!

Taas on aikaa kulunut viime päivityksestä. Lapualla ollaan vietetty jo kuukauden päivät ja loistavasti ovat koiratkin viihtyneet. Tiistenjoella Luomansuun tilalla koirat ovat päässeet toteuttamaan itseään ja maistamaan maalaiselämän ihanuutta. Isa on löytänyt intohimon myyrästyksestä, suurin saalis tähän saakka on myyräpoikue, jonka se hyvällä ruokahalulla pisteli pellolla poskeensa. Raido puolestaan on päässyt tekemään tuttavuutta isojen koirien Derekin, Aranyn ja Nemesin kanssa, sekä tutustunut kissoihin, Mooses-lampaaseen ja pienen välimatkan takaa hevosiinkin. Maalla vietetyn viikonlopun jälkeen oli pentukin niin väsynyt, että nukkui pari seuraavaa päivää lähes putkeen.

Raido on kasvanut hurjasti, saanut molemmat rokotukset ja oppinut nostamaan jalkaakin kolmisen viikkoa sitten! Painoa on nyt 5,5kg ja ruokahalu on loputon. Hampaat vaihtuvat myös kovaa vauhtia. Lenkkeily kahden koiran kanssa on alkanut sujua oikein kivasti, Raido viihtyy ulkona mainiosti ja jaksaa jo vaivatta jolkotella muiden matkassa pidemmänkin lenkin. Järkeä on myös alkanut ilmaantua pääkoppaan, joka ilmenee mm. siinä, että Isa on alkanut leikkimään veikan kanssa Mikäs sen mukavampaa kuin painia ja juosta kilpaa kesäisellä nurmikolla! Itsekään ei voi olla hymyilemättä kun katselee noiden keskinäisiä touhuja. Niistä on tullut ihana parivaljakko, hihnassa kuljetaan kylki kyljessä ja muutenkin mennään vähintään peräkanaa. Kyllä se vaan niin on, että kaksi koiraa on aina parempi kuin yksi - uskokaa pois vaan! Raidon kanssa on alettu harjoittelmaan tokoa Tie tottelevaisuusvalioksi-kirjan ohjeiden mukaan, sillä ne ovat tarpeeksi helppoälyisiä minullekin Jospa tällä kertaa tulisi tehtyä vähemmän koulutusvirheitä. Myös näyttelyesiintymistä ollaan harjoiteltu uuden näyttelyhihnan kanssa, loppukesällä toivon mukaan päästään johonkin pentunäyttelyyn osallistumaan. Ja nyt kun on rokotuksetkin kunnossa päästään vihdoin harjoittelemaan ja ihmettelemään kentällä oloa - täällä maalla kun vieraita koiria tulee vastaan niin harvoin, että lenkeillä ei oikeasti pääse harjoittelemaan ohitustilanteita, niinpä vieraat koirat ovatkin jotain tosi ihmeellistä ja jännää.. Sisäsiisteys on vielä vähän hakusessa, Raido kyllä osaa tehdä ulos pyydettäessä, on siis jo oppinut vihjesanan, mutta ei osaa millään tavoin ilmoittaa hätäänsä sisällä ollessa. Sen käytöksestä ei mitenkään huomaa, että sillä on hätä - se vaan ikäänkuin matkan varrella muina miehinä lorauttaa, ja jatkaa matkaa. Onneksi useimmiten paperille, mutta viime aikoina vahinkoja on sattunut vähän turhan usein myös muualle. Mutta jospa aika tekisi tässäkin asiassa tehtävänsä.

Isallekin kuuluu siis hyvää, kesä ollaan aloitettu hyvinkin aktiivisissa merkeissä. Ansku päätti sitten ryhtyä tuumasta toimeen oikein olan takaa, ja agilityn jatko1-kurssin lisäksi on alkanut käymään Isan kanssa Kauhavan kennelkerhon tokossa. Isa rakastaa agilityä, on todella nopea, motivoitunut, mutta hyvin hallittavissa. Emäntäkin on kovin innoissaan lajista, ja niinpä tarkoituksena onkin ihan oikeasti alkaa harrastamaan agilityä. Se on kyllä ehdottomasti Isalle sopiva laji. TOKOa Isan kanssa on varsinaisesti tehty viimeksi alkeiskurssilla kesällä 2005, joten korkea aika on silläkin saralla palautella mieleen asioita. Viime treeneissä olimme Kauhavan torilla harjoittelemassa BH-koetta varten ja siitäkös sitten innostuin haaveilemaan testin suorittamisesta. Isa sai hurjasti positiivista palautetta ohjaajalta motivaatiostaan ja täsmällisestä työskentelystään. Kunpa vaan emäntä osaisi opettaa.. Koirassa olisi potentiaalia kyllä yllin kyllin. Mutta tavoitteita nyt kuitenkin on, ja sekin jo hyvin positiivista. Parhautta on myös se, että on auto käytössä ja pääsee kulkemaan treeneihin Isalta myös iloisia uutisia koskien oikean etujalan outoa pattia, joka on huolettanut viime syksystä lähtien: se on KADONNUT! Pidetään peukkuja, että pysyy myös poissa, ihanaa kuitenkin, että säästytään leikkaukselta. Epäilen edelleen, että se olisi ruokinnasta aiheutunut - Isa nimittäin alkoi syömään viime syksynä peura-perunaa jonkin aikaa ennen patin ilmaantumista, nyt n. kk sitten koirien ruokavalio koki muutoksen - ja viime viikolla patti oli kadonnut. Ihanaa joka tapauksessa, johtui se sitten mistä tahansa!

Koirien ruokinta on tosiaan kokenut mullistuksen, Ansku on alkanut perehtymään vihdoin ja viimein muiden vaihtoehtojen ohella myös raakaruokintaan, ja kokeeksi hankimmekin broiskun kauloja ja siipiä - jotka ovat menneet kuin kuumille kiville. Lisäksi Seinäjoen Barf-kaupasta tarttui mukaan Reikon NEU:ta sekä tänään VOGELia, NEU on ainakin maistunut loistavasti molemmille. Raido saa edelleen puolet Royal Canin penturuokaa, Isa lisänä J&V Kanariisiä, josta se tykkää kovasti, pitkästä aikaa Isa nuolee kuppinsa ihan kiiltäväksi! Ruokinnasta juttua riittäisi niin paljon, että pitänee kirjoittaa siitä vaikka oma juttunsa tässä joskus.

Tänään oltiin Seinäjoen Kyrkösjärvellä lenkkeilemässä ja nauttimassa upeasta kelistä. Muutama kuvakin tuli taas otettua pitkästä aikaa. Mutta eiköhän tässä nyt tällä kertaa taas, maanantaina alkaa Anskulla kesätyöt, joten nyt on kiire vielä nauttia viimeisistä lomailuhetkistä

Tässä on nyt tullu mietittyä että mikä olisi se oma juttu mitä Raidon kanssa alkaisi tekemään ja en oikeastaan edes tiedä mitä tuollaisella karjakoiralla voi tehdä… kuin ajaa karjaa. Lammasta ei pelkästään Raidon takia viitsisi luhtitalokämppään ottaa, varsinkaan kun juhannuskin on jo niin lähellä ettei sitä terminaalivaiheeseen saisi siihen mennessä lihotettua.

Positiivisena yllätyksenä huomasimme, että Seinäjoki-/Lapua-/Kauhava-akselilla on todella aktiivista harrastajakuntaa käyttökoirapuolella ja onpa Lapualla jopa ilmeisesti yksi suomen parhaiksi mainostetuista raunio- ja harjoitteluradoista. Ajatus siitä että koiralla olisi valmiudet tehdä jotain oikeasti hyödyllistä työtä, tuntuu hienolta pohjalta harrastusvalinnalle ja etsinkin hieman enemmän tietoa rauniokoiratoiminnasta, sekä googlettelin josko toiminnassa olisi jo aktiivisia heelereitäkin.

Kokonsa puolesta Heeleri ei ehkä ole kaikkein optimaalisin valinta rauniokoiraksi pienen kokonsa vuoksi, mutta ulottuvuutensa puitteissa fyysinen rakenne kestää varmasti kovempaakin rasitusta. Myös pelastustilanteessa olevat häiriötekijät kuten melu ja savu eivät varmaan tuollaista kovapäistä Heeleriä juurikaan hetkauttaisi. Itse raunioetsinnän lisäksi olennaisena osana on myös tottelevaisuus- ja ketteryysharjoittelu ja sitä kautta saisi vahvistettua omaa kontaktia koiraan jokapäiväisessä elämässä. Mikään Toko-toiminta ei itsessään kuitenkaan kovin mielekästä harjoittelua minulle ole. Pitää päästä ryynäämään.

Tässä ehtii vielä suunnitelmat muuttua monta kertaa ennenkuin koira on harrastusvalmis, mutta mielenkiintoisia vaihtoehtoja on ainakin seudulla. Löytyihän sitä pikaisella etsimisellä ihan pelastusosastossakin palvelleita Heelereitä, joten ei nuo varmaan ihan toivottomia tapauksia ole.

Ja onhan sitten vielä maastojälki

5.3 on Lapuan raunioradalla MM-karsinnat, eli sinne sitten katsomaan miten homma toimii ammattilaisilta.

Pari kuvaa Isasta arkistoista:

Sivustosuunnittelu on vieläkin pahasti vaiheessa, mutta yritän tässä saada tuon galleriasoftan toimimaan suurinpiirtein, niin saa hieman vapaammin lisäillä kuvia, kun niillä ei tarvi blogia spammata.