Taide
Yksi säväyttävä virtuaalinen taidenäyttelykokemus löytyi näiltä sivuilta: http://www.netppl.fi/~sannas.
Tauluja aikajärjestyksessä
Seuraavassa on muutamia taulujani järjestyksessä vanhemmasta uudempaan. Minusta on kiva lukea taiteilijan oma näkemys taulustaan, siksi olen kirjoittanut hieman auki jokaisen taulun tarinaa. Minulle taide on todellisuuden muokkaamista haluamaansa suuntaan; maalaan sitä, millaisena haluan maailman nähdä, korostan sitä, mikä mielestäni on kaunista ja katsomisen arvoista.
Saat taulusta isomman kuvan klikkaamalla sitä.
Heinäseipäät -96, öljy puulevylle
Yläasteen kuvistunnilla maalattu työ, jossa oli tarkoituksena "varastaa" jonkun taiteilijan työstä jokin yksityiskohta.
En muista enää taiteilijan enkä taulun nimeä, mutta taulussa oli surrealistisia heinäseipäitä.
Tie -96, öljy kankaalle
Taisi olla kesäloma, kun maalasin tämän työn. Maisema on lapsuuteni kodin läheisestä paikasta. Oikealla puolella kulkee oikeasti junanrata.
Kuusien takana on talon rauniot ja sortunut kellari. Lapsena tämä oli jännä, ehkä vähän pelottavakin paikka.
Torsot -96, lyijykynä valkoiselle paperille/puuväri mustalle paperille
Torso valkoisella pohjalla. Oli lukion eka vuosi. Meillä oli kuvisluokassa puolen metrin korkuinen kipsitorso, joka piti piirtää tietyssä ajassa.
Ensin minuutissa, sitten viidessä minuutissa, sitten kymmenessä minuutissa uusi piirustus. Tämä on se kymmenen minuutin piirustus ja se onnistui
varjostuksineen niin hyvin että se laitettiin kehyksiin yhdessä toisen torsopiirroksen kanssa.
Torso mustalla pohjalla. Kun jäi ylimääräistä aikaa, kokeilin vielä mustalle paperille piirtämistä ja sehän ei ollutkaan niin helppoa.
Yleensä aina väritetään lyijykynällä varjokohtia, mutta nyt pitikin korostaa valoisimpia paikkoja. Tuo selkärangan linja näyttää menevän liian sivuun,
mutta niin se vaan oikeasti meni, en kyllä ymmärrä miksi. Ei ehkä olisi pitänyt kuvata todellisuutta niin tarkasti.
Marjat -97, vesiväri
Lukion kuvistunnilla jälleen. Meidän piti tuoda tunnille jokin pieni esine, joka sitten piti maalata. Olin unohtanut koko jutun ja kävin noukkimassa
koulun pihan piikkipuskasta pienen oksan.
Kiire -97, akryyli puulevylle
Lukion kuvistunti. Oli jännä kokeilla vaihteeksi akryylivärejä. Ne kuivuvat paljon nopeammin kuin öljyväri, joten taulun korjaileminen jälkeenpäin
oli paljon vaikeampaa. Erityisesti päivän ja yön sekä ruohikon ja aavikon rajakohtien maalaminen oli vaikeaa. Toisaalta oli mukavaa, kun väri kuivui
nopeasti. Haamuäijän maalaaminen onnistui jo samana päivänä hetken odottelun jälkeen. Tämä taulu on ensimmäisiä kokeiluja vähän surrealistisempaan
suuntaan. Minusta on kiva maalata valokuvista, mutta joskus on hyvä vähän irrotellakin.
Sumu -97, öljy kankaalle
Otin joskus hienon valokuvan sumuisena aamuna. Sumu on haastava maalattava, tällä kertaa tunnen onnistuneeni.
|
|||
|
|||
|
Torsoteema jatkui lukion kuvaamataidossa. Tällä kertaa muovattiin savesta oma versio kuvisluokan kipsitorsosta. Polttamisen jälkeen patsas maalattiin. Minusta tässä on liikkeen ja muodon iloa. Tämä sopisi vaikka naisvoimistelijoiden seuran kiertopalkinnoksi!

Valoisa metsä -98, öljy kankaalle
Lempitauluni, sillä tykkään olla metsässä. Kaunein väri maailmassa: kun lehtipuiden lehtien takana paistaa aurinko - lämmin vaaleanvihreä.

Omaan kotiin -98, öljy kankaalle
Jossakin vaiheessa alitajunnassa alkoi syntyä ajatus vanhempien luota pois muuttamisesta, joka purkautui tauluksi. Muutto toteutui sitten vuonna 2000.
Hassu taulu, joka ei oikeastaan tunnu itse tekemältäni.

Lumitähti -99, puuväri mustalle paperille
Ihanaa pikku nyhvertämistä puuväreillä. Paljon sinisen, valkoisen ja harmaan eri sävyjä - tarkoitti jatkuvaa kynän vaihtamista tätä tehdessä.
Läheltä tämä on hassun näköinen, kaukaa parempi.

Soutajat -99, puuväri mustalle paperille
Mustalla paperilla punainen puuväri pääsee oikeuksiinsa. Tässä on myös haettu samaa ideaa kuin mustalle pohjalle piirretyssä torsossakin -
venettähän ei itse asiassa ole, vaan vesi veneen ympärillä on väritetty. Nyt kun mietin, niin oikeastaan mieltymykseni mustaan paperiin taisi
lähteä juuri siitä torsopiirroksesta.

Ilta -01, öljyliitu mustalle paperille
Valokuvasta. Jälleen mustaa paperia. Värit heräävät. Kaksi versiota, koska öljyliiduilla saa monenlaista jälkeä.
|
|
| Elämä on kuin kiipeämistä vuorelle | ... jonkun toisen jalanjäljissä -01, öljy kankaalle |
Jostakin Alppimaisemia täynnä olevasta kalenterista leikattu kuva on päiväkirjan kannessa. Etukannessa on vasemmanpuoleisen taulun kuva: idealistinen ajatus "elämä on kuin vuorelle kiipeämistä" ja vihjaus siitä, että huippu jo häämöttää. Mutta ei, sisäkannessa totuus paljastuu: rinne jatkuu, ja joku on vieläpä edellä.

Energiaa -01, öljy kankaalle
Oli jotenkin ärsyyntynyt ja "sähköinen" olo. Eräs fysiikkaan perehtynyt ystäväni pilasi iloni sanomalla, että sähkö ei käyttäydy
koskaan parittomasti, vaan haarakkeita olisi pitänyt olla neljä tai kuusi, ei viisi. Ni.

Perhonen -02, puuväri mustalle paperille
Tällä taululla ei ole erityistä tarinaa, teki vain mieli piirtää pitkästä aikaa. Neitoperhonenhan se siinä. Ehkä hienoimpia suomalaisia perhosia,
nuo silmät ovat hienot. Tämä oli oikeastaan tutkielma siipien kuvioista ja "suonista".

Kesän muistot -03, öljy kankaalle
Kesän muistot on sommittelullisesti vähän heikko. Alunperin tässä taulussa oli vain puu, joka jakaa taulun keskeltä kahtia, voi mikä alkeellinen moka. No, koska en jaksanut lähteä maalaamaan kokonaan uutta taulua tämän päälle, jatkoin
torsoksi jäänyttä tarinaa hiukan. Koska koivu jakaa taulun kahteen osaan, maalasin molemmille puoliskoille ihmishahmon - naisen ja miehen, jotka syksyn tulo
oli erottanut. Ei tämä silti mikään hyvä ole, liian staattinen sommittelu myös muuten. Ja väritkin ovat just suoraan tuubista puristettuja...
Mitä tämä työ ehkä opetti, niin että ehkä ei kannata maalata jos ei oikeasti ole inspiraatiota.

Revontulet -04, öljy kankaalle
Uusintaversio lapsena maalaamastani taulusta. Sumu ja revontulet eivät todellakaan ole helppoja aiheita, tämäkin mielestäni onnistunut työ.
Helpoissa aiheissa epäonnistun näemmä helpommin (viittaan edelliseen).







