Manifest07 & 00130Gallery presents: Kansallismaisema NYT!
group exhibition

7.1-21.1.2007

Artists:

Jouko Lehtola
Samppa Törmälehto
Jonna Johansson
Susanna Vuorio
Timo Vaittinen
Anna Autio

 

Kansallismaisema on kuvitteellinen käsite. Historiallisesti se kytkeytyy 1800-luvun alkupuolelle, romantiikan kauden kirjallisuudessa ja kuvataiteissa vallinneisiin ilmiöihin. Erityisesti sitä tarvittiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa nationalistisin tarkoitusperin. Kansallistunne, yhtenäinen kansa. Kansallismaisema-käsitteellä on tunnepohjainen sisältö ja voimakas symboliarvo. Kansallismaisemaan liitettävillä maisemilla, aikakausilla, henkilöillä ja erityispiirteillä on vieläkin vaikutusta kansalliseen identiteettiimme ja kansalliseen kulttuuriimme. Osa kansallismaisemaa on yhteisymmärrys sen vaalimisen tärkeydestä.
Mutta miltä se näyttää NYT ja mihin sitä tarvitaan NYT? Sodaton sukupolvi esittelee oman kansallismaisemansa.

Koli, Köyliönjärvi, Punkaharju, Olavinlinna, Hailuoto, Pallastunturit…Minä, Suomi, suomalainen.
Mikä merkitys kansallismaisemalla on sodattomalle sukupolvelle/sukupolville Suomessa? Kun arjen maisema voi olla 320 päivää kerrostalolähiö, muutaman päivän ajan uimaranta ja syyslomaviikolla 7 päivää Playa del Ingles. Jääkiekko, Kotikatu, kännykkä, rakenteellinen työttömyys, tasavalta, sauna, juhannus, vappu, lippu, tuulipuku. Välivuosi Intiassa, vaihtovuosi Jenkeissä ja lomaosake Etelä-Ranskassa. Sydänystävä Sri Lankassa, presidentti Namibiassa, capoeira-opettaja Brasiliassa ja verokortti Sveitsissä. Leijona vaakunassa ja Suomi sydämessä, t-paidassa.

Miltä näyttää kansallista identiteettiä kuvastava maisema vuonna 2007?

Vuonna 1993 Ympäristöministeriössä valittiin 27 erityisen merkittävää maisemakokonaisuutta kansallismaisemiksi. Valinta liittyi Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoteen 1992. Valitut kansallismaisemat ovat: Merellinen Helsinki, Porvoonjokilaakso ja Vanha Porvoo, Tapiola, Snappertunanjoki – Fagervik, Pohjan ruukit, Aurajokilaakso, Saaristomeri, Sundin kulttuurimaisema − Ahvenanmaa, Köyliönjärvi, Vanajaveden laakso, Rautaveden kulttuurimaisema, Tammerkoski, Hämeenkyrön kulttuurimaisemat, Imatrankoski, Olavinlinna ja Pihlajavesi, Punkaharju, Heinäveden reitti, Väisälänmäki, Pohjois-Karjalan vaarakylät, Kyrönjokivarsi ja eteläpohjalaiset viljelylakeudet, Merenkurkun saaristo, Hailuoto, Oulankajoen luonnon- ja kulttuurimaisemat, Koli, Aavasaksa ja Tornionjokilaakso, Pallastunturit, Utsjokilaakso.

Jos kansallismaisema oli sitä mitä on olla suomalainen, onko se nyt sitä mitä oli olla suomalainen? Onko kansallismaisema päivitettävissä, kuuluuko se meille, kuuluuko se historiaan, kenellä on siihen oikeus?

Jos sitä käytettiin yhdistämään kansaa, luomaan uskollisuutta ja tahtoa, kansallista identiteettiä ja ylpeyttä, - mihin sitä voisi nyt tarvita?

Kilpailevatko nyt agraari ja urbaani suomalaisuus siitä, kumpi on suomalaisempaa kuin toinen?

Minulla on oltava identiteetti. Minun identiteettini menee tärkeysjärjestyksessäni kauas kansallisen identiteetin edelle. Minusta on ihanaa saunoa, uida järvessä, vaeltaa metsässä ja kuunnella hiljaisuutta. Minusta on ihanaa kun maailma pienenee, rajat katoavat hiljalleen ja en ehkä enää astu esiin suomalaisena, vaan ihmisenä. Miltä siis näyttää minun kansallismaisemani, jota en hylkää mutten myöskään vaali?

 

Anna Pakarinen / Manifest07