Tuomas Akvinolainen

Katwiki

Pyhä Tuomas Akvinolainen, pappi ja kirkonopettaja (1225-1274).

Sisällysluettelo 1 Varhaiset vaiheet 2 Elämänvaiheet 3 Pyhän Tuomaan perintö 4 Kultti

Varhaiset vaiheet

Pyhä Tuomas syntyi Roccaseccan linnassa Aquinon lähellä Italiassa vuonna 1225. Hänen isänsä, ritari nimeltään Landulf, oli lombardialainen ja äitinsä normanni. Viisivuotiaana vanhemmat antoivat pojan oblaatiksi Monte Cassinon benediktiiniluostariin. Kaitselmuksella oli kuitenkin hänen varalleen eri suunnitelma. Tuntemattomaksi jääneestä syystä hän lähti luostarista Napoliin opiskellakseen sikäläisessä yliopistossa. Siellä hän myös tutustui pyhän Dominicuksen (+1221) hiljan perustamaan Saarnaajaveljien sääntökuntaan. Emme tiedä, milloin Tuomas tarkalleen liittyi sääntökuntaan, mutta hänen arvellaan olleen silloin noin 20-vuotias. Perhe ei hyväksynyt ratkaisua, vaan pyrki kaikin voimin muuttamaan sen; hän joutui jopa kaksivuotiseen kotiarestiin, mutta tuloksetta. Hänen siskonsa Marotta lähetettiin hänen luokseen suostuttelemaan häntä. Tuomas osasi kuitenkin puhua siskolleen niin, että tämä itsekin liittyi benediktiineihin.

Elämänvaiheet

Esimiehet lähettivät Tuomaan opiskelemaan Roomaan ja sieltä edelleen Kölniin (v. 1248), jossa luennoi kuuluisa dominikaanioppinut, pyhä Albert Suuri (+1260). Siellä Tuomas vihittiin papiksi. Suoritettuaan opintonsa kiitettävästi Tuomas lähetettiin Pariisiin opettamaan teologiaa Sorbonnen yliopistossa. Hän oli ensin raamattutieteen bakkalaureus (1252-1253) ja opetti sitten Pietari Lombardin Sentenssejä (1253-1255). Hän hämmästytti kaikkia luentojensa selkeydellä, kaunopuheisuudella ja syvällisyydellä. Hän loi oman metodinsa, jossa hän ensin esitti kuhunkin totuuteen liittyvät vaikeudet ja vastaväitteet, minkä jälkeen hän torjui ne ja antoi täyden selityksen.

Dominikaanien vastustajien Sorbonnessa herättämän juonittelun takia Tuomas palasi seitsemän vuotta myöhemmin Italiaan. Yleiskapituli nimitti hänet saarnaajaksi (1260). Jonkin aikaa hän luennoi myös paavi Urbanus IV (1261-1265) hovissa. -Vuodet 1265-1267 Tuomas vietti jälleen sääntökunnan päätalossa, pyhän Sabinan luostarissa Roomassa. Vuosina 1267-1268 hän oli paavillisena saarnaajana Viterbossa.

Myrskyn laannuttua Pariisissa esimiehet lähettivät sääntökuntansa johtavan teologin jälleen Pariisiin (1269-1271). Kolme vuotta myöhemmin hän palasi Italiaan luennoimaan Napolin yliopistolla (1272-1274). Niihin aikoihin yleiskapituli velvoitti hänet myös järjestämään sääntökunnalle teologisen studium generalen. Tuomas valitsi sen paikaksi Napolin.

Vuonna 1274 autuas paavi Gregorius X kutsui Lyoniin yleisen kirkolliskokouksen, johon myös pyhä Tuomas sai kutsun. Matkalla sinne hän kuitenkin kuoli lyhyen sairauden jälkeen Fossanuovan sisterssiläisluostarissa 7.3.1274 48 vuoden iässä.

Pyhän Tuomaan perintö

Pyhä Tuomas tuli tunnetuksi erityisesti elämänsä viattomuudesta sekä uskollisuudesta luostarisäännön noudattamisesa. Dominikaanien tehtävä, Jumalan Sanan palveleminen vapaaehtoisessa köyhyydessä, toteutui hänen monivuotisessa teologisessa työssään: innokkaassa totuuden etsinnässä, sen lakkaamattomassa kontemplaatiossa ja välittämisessä muille. Siksi hän käytti lahjakkuutensa yksinomaan totuuden palvelemiseen. Hän itse pyrki hankkimaan omakseen totuuden, mistä sen löysikin, ja janosi jakaa sitä myös muille. Hän oli erittäin nöyrä ja elämäntavoiltaan jalo mies.

Pyhä Tuomas oli saarnaaja, runoilija, mutta ennen muuta suuri ajattelija, poikkeuksellisen tiedon omaava mies, joka osasi yhdistää tiedon vähintään yhtä suureen pyhyyteen. Hänestä sanottiin, että "oppineiden joukossa hän oli suurin pyhä ja pyhien joukossa suurin oppinut". Vaatimattomuudessaan hän torjui kaikki hänelle tarjotut piispan tehtävät.

Pyhä Tuomas loi yhdenmukaisen filosofian ja katolisen teologian koulukunnan, jota kutsutaan tomismiksi. Hänellä oli suuri vaikutus läntisen kristillisen ajattelun kehittymiseen. Pyhän Tuomaan kirjallinen perintö on valtava. On uskomatonta, miten hän niin monien tehtävien keskellä ehti kirjoittaa kymmeniä kirjoja. Hämmästyttävä on myös hänen käsittelemiensä kysymysten universaalius ja niihin annettujen selitysten syvällisyys ja yksinkertaisuus. Hänen älykkyytensä ei ollut vain analyyttista, vaan myös synteettistä. Vain hän uskaltautui kuvaamaan koko filosofian ja katolisen teologian yhtenä hämmästyttävän yhtenäisenä esityksenä. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat: Summa contra gentiles eli uskon puolustus pakanoita vastaan, Kiistakysymykset, Kommentaari Pietari Lombardin Sentensseihin, Summa Theologiae ja kommentaarit joihinkin Raamatun kirjoihin. Pyhä Tuomas kunnioitti kovasti Vapahtajaa Kristusta erityisesti ristiinnaulittuna ja eukaristiassa, minkä hän ilmaisi Kristuksen ruumiin ja veren juhlapyhän hetkipalvelukseen ja messuun laatimissaan teksteissä, mm. tunnetussa hymnissään Adoro te devote. Hän rakasti myös Neitsyt Mariaa lapsen lailla palavasti.

Kultti

Pyhä Tuomas on dominikaanien, kirjakauppojen, ylioppilaiden ja teologien suojelija sekä suojelija myrskyissä. Paavi Johannes XXII liitti hänet pyhien joukkoon 18.7.1323. Paavi Pius V nimitti hänet 11.4.1567 lännen kirkon viidenneksi kirkonopettajaksi. Leo XIII asetti hänet 4.8.1880 kaikkien katolisten yliopistojen ja koulujen suojelijaksi.

Ikonografia esittää pyhän Tuomaan dominikaanien valkoisessa habituksessa, mustassa kapassa ja valkoisessa skapulaarissa. Hänen tunnusmerkkejään ovat enkeli, kyyhky, jaloissa hiippa, jota hän ei ottanut vastaan, kalkki, kalkki ja hostia, kirja, sauva, kirkon pienoismalli, IHS-monogrammi, sulkakynä, ruusukko, Jumalan inspiraatiota symbolisoiva aurinko rinnalla. Hänen merkkinään on myös Kristus sädekehässä.

Pyhän Tuomas Akvinolaisen muistopäivää vietetään 28.1. Vuoteen 1969 asti häntä muisteltiin kuolinpäivänä 7.3., mutta koska tuo päivä osuu aina paastonaikaan, päätettiin pyhän Tuomaan muistopäiväksi poikkeuksellisesti ottaa 28.1. - hänen reliikkiensä translaatiopäivä Toulouseen vuonna 1369.